Rantajalkapallon ja perinteisen jalkapallon säännöt eivät ole sovellettavissa yksi yhteen, mutta niissä on luonnollisesti paljon yhteistäkin. Keskeinen ero liittyy totta kai pelialustaan: toista pelataan nurmella ja toista nimensä mukaisesti hiekalla. Vaikka rantafutiksen pelaajat saavat käyttää muuten samoja varusteita kuin perinteisessä jalkapallossa, kengät on kielletty. Nilkkatukien käyttö on sen sijaan sallittua.

Rantafutiksen periaatteet ovat hyvin yksinkertaiset sekä nopeasti opittavissa, ja tässä artikkelissa kerrotaan pelin säännöistä yleisellä tasolla. On hyvä huomioida, että esimerkiksi eri turnauksissa voi olla tästä poikkeavia sääntöjä ja aina kilpailuihin osallistuessa kannattaa ehdottomasti tutustua myös kilpailukohtaisiin ohjeisiin.

Pelaajien määrä, peliajat ja voittajan ratkeaminen

Kentällä saa olla kerrallaan viisi pelaajaa per joukkue: neljä kenttäpelaajaa sekä maalivahti. Varsinainen peliaika koostuu kolmesta 12 minuutin erästä, joiden välissä pidetään kolmen minuutin mittaiset tauot. Rantafutiksessa on käytössä niin sanottu tehokas peliaika eli pelikello pysäytetään aina katkojen ajaksi. Pelit eivät voi päättyä tasan. Jos voittaja ei ole ratkennut varsinaisella peliajalla, pelataan kolmen minuutin jatkoaika. Käytössä on niin sanottu kultainen maali -sääntö, jonka mukaan ensimmäisenä maalin tehnyt joukkue voittaa. Jos peli on tasan vielä jatkoajankin jälkeen, seuraa rangaistuspotkukilpailu. Joukkueet potkaisevat viisi kertaa ja tämän jälkeen tarvittaessa yksi potku kerrallaan kerrasta poikki -systeemillä.

Kenttä, aloituspotku, rajapotku ja maaliheitto

Rantafutiskenttä on pituudeltaan 35–37 metriä ja leveydeltään 26–28 metriä. Kentän hiekka on valikoitu ja puhdistettu tarkasti. Kentän rangaistusalueen raja jatkuu aina sivurajalle asti ja se on pituudeltaan yhdeksän metriä. Rangaistusalueen raja on merkitty pituussuunnassa kahdella keltaisella lipulla, jotka sijaitsevat sivurajan takana kentän kummallakin puolella. Ennen pelin alkua kenttäpuolet määrätään arpomalla. Alkupotku suoritetaan eteenpäin. Vastustajan on oltava kolmen metrin päässä pallosta ja pelaajien omilla kenttäpuoliskoillaan. Kun pelaaja saa tehtyä maalin, se joukkue, jonka maaliin pallo meni, jatkaa peliä tekemällä alkupotkun. Vaihtojen määrää ei ole rajoitettu ja niitä saa tehdä koska tahansa.

Pallon mennessä sivurajojen yli seuraa rajapotku tai maaliheitto. Rajapotku on seurauksena pallon sivuylityksistä ja siitä ei saa tehdä suoraan maalia. Pallo on potkaistava peliin tietyn aikarajan sisällä siitä, kun pelaaja on saanut pallon haltuunsa ja vastustajien on oltava vähintään kolmen metrin etäisyydellä potkupaikasta. Jos pallo menee yli kentän päädystä, on seurauksena puolestaan maaliheitto. Siinä palloa ei saa heittää itselle tai ilmassa yli puolen kentän. Jos näin käy, seurauksena on epäsuora vapaapotku keskirajalta vastustajalle. Epäsuoraan vapaapotkuun tuomitaan myös muista sääntörikkeistä, kuten pallon palauttamisesta maalivahdille ilman, että pallo on ylittänyt keskirajan tai vastustaja on koskettanut siihen.

Epäsuora vapaapotku ja rangaistuspotku

Epäsuora vapaapotku seuraa myös siitä, jos rajapotkusta pallon saanut maalivahti pelaa sitä käsin tai jos hän pitää sitä hallussaan yli neljän sekunnin ajan. Epäsuoraan vapaapotkuun johtavia rikkeitä ovat myös pelaaminen vaarallisella tavalla, vastapelaajan etenemisen estäminen palloa pelaamatta tai jos pelaaja estää maalivahtia vapauttamasta palloa käsistään. Jos pelaaja syyllistyy johonkin edellä mainituista teoista omalla rangaistuspotkualueellaan, on seurauksena rangaistuspotku.

Rantafutiksen sääntöjä tulee noudattaa paitsi rangaistusten pelossa, myös oman ja muiden turvallisuuden vuoksi. Säännöt on tehty pelaajien parhaaksi, vaikka niihin vaikuttaa tietysti myös esimerkiksi rantafutiksen historia – joka on jo itsessään mielenkiintoinen.

Suora vapaapotku sekä keltainen ja punainen kortti

Epäsuoran vapaapotkun lisäksi rantafutiksessa on käytössä myös suora vapaapotku. Siihen tuomitaan muun muassa seuraavista rikkomuksista: vastapelaajan potkaiseminen, kamppaaminen ja lyöminen tai niiden yritys, vastapelaajan työntäminen tai hyppääminen häntä päin sekä pallon pelaaminen tarkoituksellisesti kädellä.

Epäurheilijamaisesta käytöksestä tai jatkuvasta sääntöjen rikkomisesta pelaajaa varoitetaan keltaisella kortilla, ja tämän jälkeen vastajoukkue jatkaa peliä epäsuoralla vapaapotkulla. Pelaaja saa punaisen kortin toisen varoituksen jälkeen sekä seuraavista rikkomuksista: törkeän epäurheilijamainen käytös, raaka peli, sopimaton kielenkäyttö ja vastajoukkueelta maalin vieminen pelaamalla tarkoituksellisesti palloa käsin. Punaisen kortin saanut pelaaja poistetaan kentältä. Rantafutiksen säännöillä taataan sekä reilu peli että peli-ilo, jota lajissa totisesti riittää!